takana ompelun suhteen...
Kodin siisteydestä ei samaan
aikaan kannata puhua mitään :-)
eikö se kuitenki oo tärkeintä, että lapset
saa ruokaa ja tarvittavaa hoivaa.
tässä alkuviikon hurruuttelut. pari oli kyllä
alotettu aiemmin. Voi miten sitä voiki olla
tyytyväinen ku saa näin paljon aikaan. En oo
aiemmin saanu samanlaista innostusta pysymään
useampana päivänä. (kysyinki siskolta onko tää normaalia,
vai pitäskö käyä tohtorilla :-D )
hammaspeikko puserot pikkupojille. Isompi oli
niin onnellinen tuosta hupusta, että ei voinut ottaa sitä
pois päästä.
Ihana tehä lapsille, jotka on NIIN onnellisia äitin
tekemistä!
tein farkkuleggarit tokaluokkalaiselle, niin
tämä pikkumies päätti, että hän haluaa samasta
kankaasta itelle.. No äitipä tekas! Huomatkaa
tuo onnellinen ilme! :-D
Minttu ja ville...
tää ei paljon sanoja tarvi!
tämä kangas on niin herkku, että pelotti alkaa leikkeleen...
Pakko oli tehä 74 cm myös tästä, vaikka ei itellä oo
pitäjää... Voihan nuin ihanaa pitää vaikka koristeena, jos ei
muuta! :-)
raitaa, palloa, apilaa!
mopopojille! kangas kylläki loppui kesken,
ku toisetki pojat ois halunnu just tästä kankaasta!
ja vihdoin.... Vuoden sinnikkään odottelun
jälkeen tyttöjen huone sai ne verhot...
Että oli aikakin, jo ompelukoneen laulaa!
